Ajatuksia päivään…

Ajatuksia kirjoituksesta SISÄÄNKÄYNTIKOHTAMME LÖYTÄMINEN VUOTEEN 2018

Kirjoittanut Solara (www.nvisible.com)
Lyhyt ote joulukuun 2017 tyrskyraportista

Kun ylitämme joulukuun sillan vuoteen 2018, tulee selväksi, ettemme voi ottaa vanhoja unelmiamme ja vanhoja toiveitamme mukaan, koska se mitä tapahtuu tänä uutena vuotena, on paljon yli sen, mitä voimme tällä hetkellä kuvitella. Vanhojen kaipaustemme ei tarvitse enää rajoittaa tai määritellä meitä. Kunhan olemme täysin laajentuneessa tässä ja nyt, askeleemme ovat aitoja ja kaikki asiat jotka oikeasti kuuluvat meille, ilmestyvät luonnostaan täydellisellä ajoituksellaan.

Jos yritämme ilmentää aidot unelmamme eläessämme edelleen kaksinaisuudessa, sitä ei koskaan tapahdu. Sen sijaan se harhauttaa meidät aidolta polultamme ja estää meitä elämästä aitoa elämää. Jos jatkamme unelmiemme täyttymisen etsimistä tutusta ja tunnetusta maailmastamme, emme löydä niitä sieltä. Jos rajoitumme siihen, mitä on todennäköisissä todellisuuksissamme lineaarisessa kaksinaisuusmaailmassa, näemme vain sen jatkuvan, mitä on jo läsnä. Jos katsomme elämäämme kaksinaisuuden rasvaisilla laseilla, emme näe mitään uutta – vain samaa vanhaa. Emme näe niitä ihmeellisiä mahdollisuuksia, joita on kaikkialla ympärillämme.

Joulukuu merkitsee sen nollausprosessimme kulminoitumista, jota olemme kokeneet koko vuoden. On aika päästä aidolle polullemme, ennen kuin uusi vuosi alkaa. Tällä nollausenergialla on taipumusta hajottaa kaikki. Elämämme palapelin kaikki palat ikään kuin irrotetaan ja heitetään ilmaan, jossa ne leijuvat ja pyörivät. Kaikki mikä ei ole aitoa ja totta, puretaan, ja vain palat jotka ovat täynnä aitoutta, jäävät. Samaan aikaan tulee tyhjiä tiloja, joihin lisätään uutta. Tämä uusi tyhjyys tuo usein esiin kipeää nostalgiaa – tunnetta jonkin sellaisen kaipaamisesta, mitä ei enää ole. Mutta taaksepäin kääntymisen sijasta päätämme jatkaa eteenpäin aitoihin yhteyksiimme.

Kaksinaisuus on kuin jäävuori, joka on juuri irronnut napajäästä. Se ajelehtii pois ja sulaa kimmeltävän uuden todellisuuden lämpimissä merissä. Koko ajan se yrittää vakuuttaa meille, että se on edelleen toimintakykyinen ja kiinni napajäässä. Kaksinaisuus vaatii jatkuvasti huomiotamme ja pommittaa meitä uhkauksilla ja peloilla, yrittäen pitää meidät tunteellisesti kiinnittyneenä siihen.

Samaan aikaan suuri kuilu levenee … Tässä kohtaa meille esitetään valintatilanne vuoden 2018 tullessa. Voimme jatkaa roikkumista tutussa ja tunnetussa ja yrittää samalla vakuuttaa itsellemme, että kaksinaisuus on totta, tai voimme katsella sen ajelehtivan pois ja hajoavan. Älä anna minkään häiritä meitä. Tehdäänpä ehdoton loppu vanhalle tavalle tutkia vanhoja ja kuluneita polkuja ja teitä ja etsiä sellaista, mitä niiltä ei voi löytää. Uusi todellisuus on läsnä yksinkertaisimmissa asioissa. Se on yllättävän luonnollista ja kiedottu tuoreuteen. Nyt on aika harmonisoitua syvästi sen kanssa, mitä olemme olleet alusta saakka – ikuinen aito itsemme.

Eli siis.. Voin sanoa, että tuo aitous kaikissa asioissa on nostanut päätään viime aikoina. ”Olenko aikuisten oikeesti, aidosti kiinnostunut esim. tekemään jotain juttua..?” ja toisekseen, ”olenko nyt tässä tilanteessa aito itseni”, on myös tullut vastaan.. Paljon päänsisäistä keskustelua ja pohdintoja on tullut harrastettua, välillä savuaa liikaakin päässä ja se taas ei ole hyvä juttu! Hermostuu omiin ajatuksiin ja kuvitelmiin..

Tämä kohta tuossa tekstissä tuntui nyt jotenkin kolahtavan:

Elämämme palapelin kaikki palat ikään kuin irrotetaan ja heitetään ilmaan, jossa ne leijuvat ja pyörivät. Kaikki mikä ei ole aitoa ja totta, puretaan, ja vain palat jotka ovat täynnä aitoutta, jäävät. Samaan aikaan tulee tyhjiä tiloja, joihin lisätään uutta.

Alkaa omiinkin kirjoituksiin saada selvyyttä enemmän ja yhteneväisyyttä muiden teksteihin, se on jännä huomata 🙂 Esimerkiksi kun kirjoitin (ja julkaisinkin) oman Sieluni sanoman, jossa mm.

*

Katso nyt tietäsi, mitä näet?

Jarruja siellä täällä

Onko aika polkaista kytkintä
ja laittaa vaihde vapaalle
Antaa virrata vain
ja katsoa mitä näkyy
Ottaa kyytiin se
mikä hyvältä tuntuu, sydämessä

*

Tuo kuvastaa mielestäni samaa, kuin tuo ”palapelin palat heitetään ilmaan ja vain aidot palat jäävät”… Että mielenkiintoista katsella mitä itsellä jää 😉 Tokihan on pelottavaakin jättää tuttuja, nyt-hyviä asioita pois kyydistä, mutta jos se on ns. vanhaa aikaa tai ei vain sovi tulevaisuuteen, niin sehän sitten jää pois, vaikka väkisin. Kyllä universumi meille vinkkailee, jos ei itse tajua…

Näillä aatoksilla nyt.. Katsotaan mitä tulee, kerron taas kun ajatuksia herää 🙂

Katri

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s